Jari Koskinen jatkaa legendaarista uraansa

Lähes kaikkien salibandynikkareiden tuntema kaatuilija ja salibandyn todellinen kulmakivi Jari "Pappa, hirvi, Arppa, Arsi" Koskinen ei tee paluuta vaan kuten itse asian ilmaisee "jatkaa uraansa" Kovjoki blue foxin riveissä 1-divioonassa huomenna lauantaina 18 joulukuuta Turkulaista Tps:ää vastaan. Rupattelin hetken Arpan kanssa viinilasillisen ääressä, seuraavassa juttua istuskelumme kulusta.

"Kun kaksi vuotta sitten kävelin Savonlinnan hallilta ulos pudottuamme joukkueeni Lanmky:n kanssa kakkosdivisioonaan päätin että vielä jonain päivänä koen salibandyfiiliksiä pelaajana huipputasolla. Putoamistamme seuraavan viikon aikana oli Etelä-suomen sanomissa juttu minusta joka tulkittiin lopettamispäätökseksi. Tosiasiassa kerroin jutussa vain sen etten koskaan enään pelaisi 2-divisioonassa."

Jari asui vuodet 1986-89 Turussa jossa hän oli mukana perustamassa mm. I.K.A sbs nimistä salibandyseuraa Turkuun vuonna -89, I.K.A on edelleenkin ainoa liigaa pelannut Turkulainen salibandyseura. Arppa muutti perheensä kanssa takaisin synnyinsijoilleen Lahteen samaisena vuonna -89. Pelaamista hän kuitenkin jatkoi I.K.A:ssa jotta harjoitusmatkat eivät kävisi turhan lyhyiksi. Vuonna 1995 Arppa oli mukana perustamassa Lahteen ensimmäistä oikeata sählyseuraa, salibandy otettiin Lahden NMKY:n alajaostoksi ja se peri (osti) 1-divisioona sarjapaikan BandyPlayers-88 nimiseltä joukkueelta. Samassa kokouksessa hän oli päättämässä I.K.A:n paikan siirtämisestä Tps:än alaisuuteen, tähän väliin poimin lainauksen Tps salibandyn sivuilta salibandysanakirjasta:

"arppa = "turun salibandyn isä", toi yhdessä j.kontion kanssa lajin turkuun ja perusti ensimmäisen salibandyjoukkueen turkuun. sittemmin herättänyt kauhua rymistelyllään kovjoen sinikettujen ja lahden namikan paidoissa."

Vuoden Lahdessa (namikan putosi 2-divisioonaan) pelaamisen jälkeen Arppa sattui olemaan työmatkalla pohjanmaalla edustamassa rullaluistinmerkkiä ja sai mahtavan Arsimaisen idean: "keksin soittaa vanhalle joukkuekaverilleni IKAn ajoilta joka pelasi Kovjoen liigaporukassa. Kysyin häneltä että milloin teillä on ns. tryout-leiri josta valitsette pelaajat liigaporukkaanne. "Sain kutsun leirille ja olihan ne ilmeet näkemisen arvoisia kun astelin ensimmäistä kertaa Kovjoen kotisaliin entisten vastustajieni mukaan kiertorannareita ampumaan. Olin varmasti vihatuimpia pelaajia pelityylini ansiosta,  ja kun en tajunnut sanaakaan ruotsia oli alku hieman hankala. Lisäksi osa pelaajista oli luullut lopullisesti päässeensä minusta eroon, olinhan silloin jo yli kolmekymppinen (vuonna -96!)" kertoilee Arppa. Arppa sai kuitenkin sopimuksen liigajoukkueeseen ja aloitti jopa Urheilulehteä myöten ruoditun merkillisen reissaamisen Lahden ja Pietersaaren välillä.

Hauskoja kulttuuri- sekä kielieroja ilmeni yhtenään mutta jossain puolessa välissä kautta tajusin pelaajien huutavan vaihtoa (byte tms.) kun olin koko alkukauden luullut heidän pyytävän pyyhettä...  Perhe suhtautui loistavasti pelaamiseeni ja lisäksi sain ottaa perheeni mukaan kotipeleihin hotellimajoitukseen jolloin peliviikonlopuista muodostui perhettä yhdistävä kokemus" (yksi pelimatka Lahden ja Pietarsaaren välillä = 800km) kertoilee silminnähden innostunut Pappa.

Nyt jo ainakin Kuopion suunnalla kuopattu ura saa jatkoa huipputasolla, Arsi astelee vastustajan pelotteeksi maalinedustalle Kovjoen pelipaitaan Tps:ää vastaan. "Liekö vastustajan valmentaja ainakin varpaillaan" sanailee viinilasiaan loppuun kumoileva Arsi. "Halusin nauttia vielä kerran pelaamisesta hyvien ja lajia rakastavien pelaajien kanssa joten oli henkisesti pakko päästä vielä kerran kehiin. Arvostan kovjoen pelaajia ja taustajoukkoja niin korkealle että ainoastaan siellä tämän pitkän ja vaiherikkaan uran voi tyylikkäästi lopettaa. Lisäksi mennessäni ensimmäisiin joukkueharjoituksiin pelaajat eivät yllättyneet lainkaan tulostani vaan toivottivat tervettulleeksi vanhan kunnon Arpan, oli kuin kotiinsa olisi mennyt" sanailee 39-vuotias ikinuori lasiaan pyöritellen. Kuvassa Arsi venyttelee paluupeliään varten..

Tällä hetkellä Arpasta huokuu minulle ennenäkemätöntä jännittyneisyyttä ja selkeää odotusta lauantain pelin takia, tästä voin päätellä Arsinkin olevan ns. tavallinen kuolevainen toisin kuin hänen maineensa (ja toki pappa itsekin) antaa ymmärtää. Toivottavasti huomenna Turussa näemme loistavan spektaakkelin kun Suomen salibandyn ehdottomia persoonia ja välinekehittäjiä saa uralleen ikimuistoisen lopun.

Loppuun vielä Arpan toteamus tammisen (ei sen jääkiekkopersoonan vaan ihan omansa) keittiönpöydän ja viinilasin takaa: "Nautin URHEILUSTA en, ns. harrastelusta", pidetään tämä mielessä ja odotellaan tuota huomista peliä kuin kuuta nousevaa...